Voi kehveli, mä kirjotin pitkän pätkän ja sit kaikki katosi bittiavaruuteen, MURRR!!

Meillä isukki aloitti työt maanantaina ja kurja kyllä, näyttää työmatkoja pukkaavan syksyn täyteen. Inhottavaa jos tulee pitkiä reissuja. Lapset jaksaa pari päivää, mut sitten rupeavat ikävöimään.

Pojilla alkoi tänään koulu. James meni kolmannelle ja Sankari toiselle luokallle. Kirjoja pääsin heti päällystämään. Tuo meidän Sankari on semmoinen, että unohtaisi päänsäkin johonkin ellei se olis hartioiden välissä kiinni =) enpä ollut yhtään yllättynyt kun eilen oli uudet lyijykynät ja kumi hukassa ja läksyjä aloittaessa huomasi, hups, penaali jäi kouluun. No, ei hätää, hänen paras ystävänsä on vielä pahempi. Viime talvenakin soitti ja kysyi monena iltana mitä tulikaan läksyksi...

Pinsessa, nyt 4,5v, aloittaa srk:n kerhon ensi maanantaina. Kerho on kolmesti viikossa, 3h kerrallaan. Extrana muskari kerran viikossa. Josko nämä totuttaisi neitiä elämään ilman äitiä.
Pinsessa on ollut about 1,5-2 vuotta super herkkä. Ja mä en osaa sanoa mistä se johtuu. Vaikka lasten parissa leipäni ansaitsen, niin tässä kohtaa menee sormi suuhun. Johtuneeko siitä, että kyseessä on oma lapsi?
Äitin (tai hätätapauksessa isin) on oltava lähettyvillä kokoajan. Onneksi ei kuitenkaan kotona. Vieraat paikat ja ihmiset, myös tutut joita ei ole vähään aikaan nähnyt, pelottaa ja jännittää. Ruokailu ei onnistu edes mummolassa jossei äiti istu vieressä. Näitä tämmöisiä löytyy liuta lisää :-( Moni asia alkaa itkulla, halutessaan jotain pitäisi pompata se saman tien hälle antamaan (en tosiaankaan sitä tee). Nyttemmin neiti yrittää komentaa ja uhkailla: jos et sä anna mulle sitä tai tee tätä niin mä teen sitten näin. Ei tuo komentelu mua ihmetytäkään vaan tuo valtava herkkyys.
Pinsessa joutui aloittaamaan päiväkotiuran jo 10 kk vanhana, oli päiväkodin maskotti. Jo siellä alkoi itkemään jos ei esim jaksanut syödä, halusi lisää jotain... Nyt on ollut äidin kanssa mammalomalla loppuvuodesta '06. Juontaako riipuvuus äitiin aikaisesta päivähoidon aloituksesta? Jos neiti pelkää hylätyksi tulemista? Nämä asiat vaivaa mua ja vielä enemmän miestä. Pitäisi varmaan keskustella asiasta neuvolassa, mutta miten ihmeessä kun aina on lapset mukana..

Käsityöt ei juurikaan etene. Etenkään neule- tai virkkuuhommat. Tekis kyllä mieli ommella, mut en oikein tiedä istä aloittaisi. Ehkä pitäis surauttaa jotain älyttömän helppoa, vaikka taittoimuja, jos se vaikka auttaisi aloittamaan jotain järkevää.