Aamusella käytiin pikku-ukon kanssa 5kk neuvolassa. Nyt ei sentään vierastanut tätiä, viime kerralla alkoi itkemään joka kerta kun näki vilauksenkin siitä. Painoa on nyt kasassa 8,5 kg ja pituutta 68 cm. Toinen rokotuskin tuli eikä ukolla ilmekään värähtänyt. Kaikki siis ok. Ensimmäinen hammas tuntuu jo hyvin ikenen alla, eiköhän tuo päivässä-parissa tule läpi.

Iltapäivä ja ilta oltiinkin sitten vaarin 60v päivillä. Pienellä porukalla juhlittiin. Talo tarjosi herkullisen ruoan ja makoisat kakkukahvit. Ruoasta on jo viisi tuntia ja yhä ähky päällä.

Näin kesän tullen kun vaatetuskin vaihtuu kevyempään, mua on ruvennut ahdistaa raskauden jäljiltä jääneet kilot. Ylipainoa on tällä hetkellä n. 10-13kg =( Ennen raskautta laihdutin pois 10kg kevyellä ruokavaliolla ja liikunnalla, lähinnä spinningissä. Nyt vaan on jotenki hirmu vaikeaa aloittaa... Ajattelin jos kokeilis sitä nutriletin viiden päivän tehostarttia. Tuskinpa tuokaan on kovin tehokas keino ilman liikuntaa. Oma aika on vaan tällä hetkellä miinuksella, ainakin siltä tuntuu. Miten ihmeessä muut suurperheiden äidit "saa" omaa aikaa esim liikunnalle, käsitöille, harrastuksille? Mun käsitöiden teko on sitä, että ompelen illalla/yöllä kun lapset nukkuu tai päivällä pienimmän nukkuessa ja muut lapset jää ilman huomiota. Vai onko se niin, että kun on toivonut paljon lapsia sitä samalla niinkuin uhraa mahdollisuudet omaan aikaan? Mulla vaan pää ei kestä jossei saa omaa aikaa. Ja valvominen taas kostautuu seuraavana päivänä, äiti on leppoisa kuin p....seen ammuttu karhu.
Moni varmaan ajattelee, että mitäs se mies sitten tekee? On päivät töissä tai toisinaan työmatkoilla, käy isompien muksujen kanssa kalassa, uimassa jne.  Tekee kotitöitäkin, kunhan jaksaa muistuttaa 1570 kertaa per homma =/ Jaa-a, ehkäpä valitan turhasta, hmm...

Lapset tuntuvat käyvän ylikierroksilla, etenkin kaksi isointa 9 ja 8v. Alvariinsa nälvimässä, kiusaamassa ja ärsyttämässä toisiaan. Nuo alle kouluikäiset kuuluu työnkuvaani, mutta nämä kaksi pistää jo mammankin päästä pyörälle. Ikäeroa pojilla on vuosi ja neljä kuukautta. Pienempänä ovat olleet hoidossa samoissa paikoissa, perhepäivähoitajalla ja päiväkodissa. Nyt koululaisina taas kaveripiiri on aika sama. Pikku hiljaa rupean uskomaan, että taitavat olla "kyllästyneitä" toisiinsa. Vaikkakin jos toiselle ehdottaa eri tekemistä, niin eihän se onnistu jossei toinenkin tule mukaan =D

Nyt otan sitä omaa aikaa ja neulon muutaman kerroksen pikku-ukon villiksiin!